Sarjakuva analgeettina

Viime aikoina on tutkittu paljon virtuaalista todellisuutta hyödyntävien videopelien käyttöä kivun lievityksen osana mm. hammashoidoissa, sytostaattihoidoissa ja amputaatioissa. Tutkijoiden mukaan uppoaminen pelin maailmaan toimii kipua lievittävästi, eikä kyse olisi vain mielen harhauttamisesta, vaan vahvan elämyksen vaikutuksesta siihen, miten aivot reagoivat kipuun. Suositun teorian mukaan aivot pystyvät keskittymään vain tiettyyn määrään ärsykkeitä kerrallaan, ja että virtuaalitodellisuus pystyisi onnistuneesti kilpailemaan aivojen rajallisista resursseista syrjäyttäen samalla tietoisuutta kivun läsnäolosta.

Palovammojen hoito tiedetään potilaalle hyvin kivuliaaksi prosessiksi. Amerikkalaisessa tutkimuksessa todetaan, että nuorella palovammapotilaalla kipukokemus VAS-asteikolla putosi jopa 50 prosenttia, laajalla ikähaitarilla tutkittuna päästiin 20–37% kivunlievitykseen.

On sitä osattu ennenkin. Estetiikan vaikutuksesta kipukokemukseen antaa viitteen myös italialainen tutkimus, jossa koehenkilöille näytettiin tunnettujen maalareiden, kuten Da Vincin ja Botticellin tauluja. Koehenkilöt olivat luokitelleet ne etukäteen asteikolla kaunis, neutraali tai ruma. Toisella katselu kerralla heidän vasempaan käteensä aiheutettiin kipua lasersäteellä. Kokeen lopputulos oli, että mitä enemmän taulu koehenkilöä miellytti, sitä vaimeampana hän koki kivun.

Portugalilainen tutkimus antaa asiaan vielä toisenkin näkökannan. Koeryhmä oli jaettu kahteen osaan, joista toisen puolen muodostivat uskovaiset katoliset ja toisen ateistit. Molemmille ryhmille näytettiin kahta taulua, joista toinen oli Giovanni Sassoferaton maalaus rukoilevasta Neitsyt Mariasta ja toinen Leonardo Da Vincin ei-uskonnollinen Nainen ja kärppä.

Kipu aiheutettiin samoin kuin aiemmin mainitussa kokeessa. Havaittiin, että Marian kuvan katsominen vaimensi huomattavasti uskovaisten kipukokemusta, kun taas ateisteihin ei taulujen välillä ollut minkäänlaista vaikutuseroa. MRI:llä havaittiin, että esteettinen kokemus ja uskonnollinen kokemus tapahtuvat eri osissa aivoja, ja että uskonnollisen kokemuksen kipua lievittävä vaikutus on suurempi. Toisaalta tutkijat pitävät todennäköisenä, että ei-uskovainen voi saada samanlaisen kivunlievityksen esim. meditaation kautta.

Sarjakuvia ikänsä ahmineelle näissä tutkimustuloksissa ei ole mitään uutta. Muistan että jo pikkulapsena paras flunssan tai oksennustaudin lievitys oli isän ostama uusi sarjakuva-albumi. Vakavien sarjakuvaharrastajien maailmassa sarjakuvat edustavat sekä taidetta että uskontoa, minkä lisäksi niiden reaalimaailmasta ulostempaiseva vaikutus vastaa helposti viimeisintä virtuaalitodellisuustekniikkaa. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä sairaaloiden ja odotushuoneiden ahtaat tilat, ihmisten erilaiset taidemaut, niukat budjetit ja se, ettei kännyköiden käyttö ole sairaaloissa sallittu, voidaan sarjakuvat julistaa ylivoimaisesti kustannustehokkaimmaksi ei-lääkkeelliseksi kivunhoitokeinoksi mitä nykyaikaisella terveydenhoidolla on ilman hoitohenkilökuntakontaktia tarjota.

Ihan maalaisjärjellä ajatellenkin voidaan todeta, että jo muutama Fingerpori-albumi odotushuoneessa saa ihmisten hymykuopat niin kipeiksi, etteivät he huomaa pistoskipua enää lainkaan.