Opas Aspergeraikuisten lapsille

Something Different About Dad on opetussarjakuva. Se on Iso-Britanniassa autismin kirjoon kuuluvien lasten ja nuorten kanssa työskennelleen Kirsti Evansin kirjoittama teos 7-15-vuotiaille lapsille, joiden jommalla kummalla vanhemmalla tai tuttavapiirin aikuisella on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Esipuheen mukaan Asperger-diagnoosien määrä Iso-Britanniassa on noussut niin merkittävästi 2000-luvulla, että kirjalle on selkeä tarve.

 Tunnistatko Aspergerhenkilön?

Tarina alkaa pitkällä ja runsastekstisellä introlla, jossa tutustumme esimerkkinä toimivaan perheeseen. Kertoja on perheen varhaisteni-ikäinen tytär Sophie. Kaikki muut perheessä ovat iloisia, eloisia ja sosiaalisia, paitsi perheen tyhjäkatseinen isä, joka keskittyisi sekä työssään että vapaa-ajallaan mieluiten linja-autoihin.

Isä työskentelee linja-autovarikolla, kerää bussien pienois-

malleja ja kuuntelee linja-autojen ääniä mp3-soittimellaan.

Isän sosiaalista kanssakäymistä haittaavat Asperger-rajoitteet on purettu neljän otsikon alle: Mielikuvitus, kommunikaatio, aistit sekä tunteet ja ihmissuhteet. Kukin osa-alue puretaan aluksi pienempiin, konkreettisempiin ja helpommin ymmärrettäviin osiin. Tämän jälkeen kuvataan dramatisoiduin esimerkein miten nämä rajoitukset voivat erilaisissa tilanteissa ilmetä. Kappaleiden lopussa pohditaan vielä miten kriisitilanteisiin ajautuminen olisi voitu estää.

Kirjan kuvaus oireista ja niiden syistä on uskottavaa ja asioita on punnittu nimenomaan muun perheen kannalta.

Asperger-isästä syntyy koko kirjan mitassa

melko rasittava, jopa tyrannimainen kuva.

Ainoa kritiikkini sarjakuvaa kohtaan liittyy isän hahmoon. Oma rajallinen kokemukseni Aspergerhenkilöiden kanssa toimimisesta on, että oireiden alla on kaikesta huolimatta nähtävissä oma ajatteleva persoonansa. Kirjan isä sen sijaan on täysin tunteeton ja persoonaton. Arvoitukseksi jää, miten perheen eloisa äiti on koskaan saattanut muuttaa yhteen moisen elävän kuolleen kanssa.

Lopussa kirjan tekijät muistuttavat, että isän kanssa ei tarvitse olla jatkuvasti, vaan

että jokaisen perheenjäsenen on syytä hankkia jokin oma harrastus kodin ulkopuolelta.

Kirjan etenee ongelma-ratkaisu -rakenteella. Isän rakastamista ei unohdeta tekstitasolla, mutta kokonaisuudessaan lukijalle tulee olo, että vaikeaa se on.

Aspergeria hahmotetaan kirjassa asiantuntevasti ulkoa päin, ja tehdään se hyvin, mutta tämän blogin kontekstissa toivoisin voivani jonain päivänä lukea myös oireyhtymää kantavan omista kokemuksista kertovan sarjakuvan.

Sarjakuvan perusajatus, tehdä sarjakuvamuotoinen opaskirja potilaan lapsille, on mielenkiintoinen. Kirja sälyttää aika paljon vastuuta muulle perheelle. Se voi toimia Asperger-perheessä, mutta ei sovi ratkaisuksi kaikkiin vanhempien oireisiin. Jään miettimään millainen olisi samanlaisella vastuuttamisperiaatteella toimiva opastussarjakuva huumeäidin tai alkoholistin lapselle. 

Saatavuus: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Amazon, CDON, Suomalainen kirjakauppa, Pääkaupunkiseudun kirjastot

Opaskirja masentuneelle ja hänen omaisilleen

Musta koira on Winston Churchillin kuuluisaksi tekemä lempinimi omalle masennukselleen. Nimitykseen törmää englanninkielisessä kirjallisuudessa aina silloin tällöin. Suomeksi en ole kuullut sitä käytetyn, vaikka se kuvaa masennusta hyvin.

Kun luin ensimmäisen kerran Matthew Johnstonen teoksen I Had a Black Dog, pidin sitä pinnallisena. Minulla oli tuolloin pitkä hyvä kausi ja olin valmistautunut vertavuotavaan analyysiin. Sain käsiini puolivillaisen pilakuvakokoelman. Ihmettelin kovasti kirjan saamia suitsuttavia arvioita. Kannessakin on kaksisuuntaisuudestaan avautuneen Stephen Fryn suositus, ja hänen sentään pitäisi tietää mistä puhuu. Kyse on varmasti kulttuurieroista, ajattelin, ja jätin kirjan odottamaan arvostelun kirjoittamista joskus myöhemmin.

Pari kuukautta myöhemmin musta koira vieraili luonani, ja siitä toipuessani tartuin kirjaan uudestaan. Tällä kertaa lukukokemus oli hauska, oivaltava ja toipumistani tukeva.

Kirja käy läpi masennuksen vaiheita ja vaikutuksia melko kattavasti. Itsemurhan se kohteliaasti kiertää, mielestäni suotta. Musta koira on joka kuvassa mukana masennuksen visuaalisena symbolina ja tekee työnsä hyvin. Se kertoo etäännytetysti mutta täsmällisesti mistä on kysymys, ja onnistuu musertavimmillaankin olemaan hauska. Ei ehkä hauska yleisellä tasolla, mutta niille, jotka mustan koiran kanssa ovat painineet, voi tutun tilanteen näkeminen uudessa valossa tuoda hymyn huulille. Masennuksen kutsuminen mustaksi koiraksi voi auttaa myös sen käpäliin joutunutta ymmärtämään, että masennus ei ole ominta itseä tai syvin totuus, vaan jotain, joka raatelee ulkoapäin. Loppuosa kirjasta on omistettu koiran kouluttamiselle, eli siinä luetellaan keinoja, joita voi käyttää masennuksen taittamiseen.

Mainio kirja, jota rohkenisin suosittaa jätettäväksi lojumaan mielialahäiriöpoliklinikan odotushuoneeseen tai osaston pöydälle. Yksi kuva per sivu yhdistettynä pieneen määrään tekstiä on sikälikin perusteltu ratkaisu, että vakavasti masentuneen henkilön on usein vaikea keskittyä lukemiseen. Yksikin sivu leipätekstiä voi olla aivan ylivoimainen ponnistus.

Musta koira ei välttämättä tyydy yhteen isäntään, vaan se voi vaatia koko perhettä lenkittämään itseään. Puoliso ja lapset ovat vaaravyöhykkeessä, ja siksi Matthew on tehnyt yhdessä vaimonsa Ainsleyn kanssa masentuneen omaisille oman kirjan nimeltä Living with a Black Dog. Siinä annetaan läheiselle ohjeita masennuksen tunnistamiseen ja masentuneen käytöksen ymmärtämiseen. 

Kirjassa listataan asioita joita masentuneelle voi ehdottaa ja asioita joita ei missään tapauksessa kannata sanoa. Lisäksi kirja muistuttaa miten tärkeää masentuneen omaisen on huolehtia omasta jaksamisestaan ja listataan ehdotuksia miten se tehdään. Lopuksi kerrotaan ammattilaisista ja organisaatioista joiden puoleen voi kääntyä.

Living With a Black Dog on toteutettu samalla tyylillä kuin edeltäjänsäkin, eli ohjeita jaetaan pilakuvin piristettyinä. Kirjassa on paljon hyviä ideoita mutta osa sivuista tuntuu turhalta toistolta. Siinä missä ensimmäinen kirja oli teos, joka tekijän oli pakko tehdä, henkii Living With a Black Dogista tilaustyön tuoksu. I Have a Black Dog oli henkilökohtaisten kokemusten purkamista kun taas Living With a Black Dog on opaskirja. Opaskirja ei ole huono, mutta lukukokemuksena se on steriilimpi ja vähemmän intiimi kuin edeltäjänsä.

Saatavuus: 
I Had a Black Dog: Akateeminen kirjakauppa, Amazon, Booky, CDON, Suomalainen kirjakauppa
Living with a Black Dog: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Amazon, Booky, Suomalainen kirjakauppa, pääkaupunkiseudun kirjastot