Hyvissä ajoin ennen joulua aloin haaveilla uudesta piirtopöydästä. Se
on parempi kuin nykyinen pöytäni, mutta hirvittävän kallis. Nykyisellä
piirtotahdillani pelkästään parempi ergonomia ei oikein riitä selittämään
kolmenollaista hintalappua. Silti sielua jäytää uuden lelun tarve ja mieli tuottaa
mitä mainiompia perusteluita sille, miksi pöytä pitäisi hankkia - ja vieläpä
välittömästi. Maallikolle käsittämättömät termit Wacom, Cintiq ja Yiyonova ovat
piirtopöytiin liittyviä tuotemerkkejä. Voit vaihtaa niiden tilalle himoitsemasi
puhelin-, laukku- tai moottoripyörämerkin ja ymmärrät varmasti miten tukalassa
tilanteessa olen.
Syvällä sisimmässäni tiedän, että asialla ei ole mikään
kiire, vaan että kyse on lihan heikkoudesta houkutuksen edessä. Kokeilen siis
saanko taltutettua levottoman mieleni sarjakuvan keinoin. Eettisesti arveluttavalle ihmiskokeelle ei ole Valviran hyväksyntää.
Listaan sarjakuvassa kaikki argumenttini puolesta ja
vastaan. Tuon mukaan myös päähenkilön perheen muistuttamaan itseäni, että vastuuta
täytyy kantaa muustakin kuin omista himoistaan. Tarinassa on ainakin omiin silmiini
paljon huumoria, nauran hiljaa omille argumenteille. Vaikka loppu onkin
traaginen ja vastoin sitä miten toivon oman tarinani päättyvän, se
havainnollistaa hyvin sitä, mihin mielihalujen käsittäminen rationaalisuudeksi voi
johtaa.
Kokeen lopputulos
Hämmästyin itsekin miten hyvin tämä toimi. Piirtämällä
ongelmani kaikessa naurettavuudessaan ja tekemällä se julkiseksi on ollut pakko
myöntää, että hankintaperusteluni eivät ole vedenpitäviä. Aina kun lompakko alkoi polttaa taskussa, luin sarjakuvan uudestaan ja rauhoituin. Kuukausi piirtämisen jälkeen tarve kyseisen laitteen hankkimiseen on kadonnut kokonaan. Sarjakuvan voi todeta toimineen omassa rajauksessaan erinomaisesti. Uutena ongelmana olen huomannut hankkineeni viime aikoina hillittömästi uusia sarjakuvia, mutta sen pysäyttäminen vaatiikin jo uuden sarjakuvan tekemistä.
